Härdelli

Härdelli

Huovilan Larissa -

Virtuaalihevonen | VH17-017-0432

Nimi: Huovilan Larissa, "Larissa" Rotu: Shetlanninponi
Väri: Musta Säkäkorkeus: 95 cm
Sukupuoli: Tamma Syntymäaika: 21.04.2017 (6v) - 4v 21.08.2017
Omistaja: EmmiN. VRL-03385 Kasvattaja: JP, Huovila
Painotus: Koulu- ja valjakkopainotus Koulutustaso: Helppo B & Vaativa
Saavutukset: -

Musta riiviö, joka ei päästä hoitajaansa helpolla.

Olin jo jonkin aikaa halunnut oriistani Moons Royal Patriotista jälkeläistä itselleni kasvamaan. Itseltäni ei kuitenkaan löytynyt sopivaa tammaa tähän tarkoitukseen. Hoksasin Huovilasta upean rautiaan tamman Kullan Vernissan, joka sopi tarkoituksiini täydellisesti. Kyselin JP:ltä oliko tammaa mahdollista käyttää kyseiseen yhdistelmään ja olisiko hän valmis myymään varsan minulle. JP hyväksyi ehdotukseni ja pieni varsa laitettiin alulle. Aikaisin keväällä 2017 syntyi Huovilan sen kesän ensimmäinen varsa ja Larissa veti ensimmäiset henkäyksensä tässä maailmassa. Varsa kasvoi hyvää tahtia ja lopulta se saapui Härdelliin kuuden kuukauden iässä. Pidimme JP:n kanssa yhteyttä tiheään tahtiin Larissan kasvaessa ja sain jatkuvasti kuulla sen kuulumisista. Olin hyvin perillä ponin käyttäytymisestä. Riiviöhän tuo oli ollut alusta saakka.

Larissa on pieni musta piru, joka ärsyttää jatkuvasti muita poneja sekä hoitajiansa. Oikea kiusankappale! Se ei taatusti ole ainakaan tullut kilttiin emäänsä, mutta ei sen isäkään ihan yhtä paholainen ole ollut. Ponin pahapäinen luonne on tainnut hypätä muutaman isovanhemman ylitse ja iskenyt meidän Larissaan. Tamman ehdottomasti ärsyttävin tapa on näykkiminen. Sen hampaita saa jatkuvasti varoa. Vaikka ponia on tsiljoonasti kielletty, ei se ota kieltoja kuuleviin korviinsa vaan jatkaa samaan malliin. Olen itse oppinut väistelemään neidin näykkäisyjä, mutta vieras ihminen joutuu jatkuvasti tulilinjalle, kun ei osaa vielä ponia tarpeeksi hyvin lukea. Larissa kannattaa aina hoitaessa sitoa käytävälle mahdollisimman tiukasti, jottei sillä ole kovinkaan paljoa tilaa heilua omiaan. Näykkimisen lisäksi Larissa talloo varmasti hoitajansa varpaat, eikä tahdo siirtyä jalanpäältä pois millään. Luulen, että se tekee sen tahallaan. Kaviot eivät nouse maasta millään ja suitsia pukiessa poni puree hampaat tiukasti yhteen, jottei kuolaimia saisi sujautettua suuhun. Satulavyön kanssa saa olla tarkkana, sillä Larissa on pullistelemisen maailmanmestari. Kentällä satula pyörähtää kevyesti ympäri ponin vatsan alle, jos sitä ei muista vielä kertaalleen tarkistaa. Kengitykseen ja eläinlääkärin tarkistuksiin tamma rauhoitetaan aina, koska muutoin se on ihan mahdoton. Neidin kanssa tappeleminen ei auta mitään, joten näin työntekijät pääsevät helpommalla.

Karsinaelämä ei Larissalle sovi. Se kuoputtaa lattiat kuopille ja potkii seinät klommoille. Pihattossakin on omat ongelmansa, sillä Larissa tuntuu jatkuvasti kiusaavan muita poneja. Se näykkii, potkii ja ryövää heinäkasat itselleen. Larissa elää kahden vuonohevosen seurassa - Kvikan ja Vernan. Vuonotytöt ovat ainoat, jotka ovat tämän pienen pirulaisen saaneet kuriin. Poni yrittää siltikin välillä kiusata niitä, mutta vuonotytöt näyttävät äkkiä ponineidille kaapin paikan. Heinät täytyy silti jakaa useaan kasaan kauas toisistaan, jotta jokainen saa varmasti syötävää ja syödä rauhassa. Taluttaessa Larissa jyrää herkästi ja yrittää päästä puskiin ahmimaan herkkuja. Tammaa tulisikin aina taluttaa ketju suussa, jottei se pääse rykimään ihmistä ihan 6-0.

Ratsuna Larissa on osaava, mutta se onkin sitten eriasia miten sen saa motivoitua tekemään töitä. Tamman mielialalla on suuri vaikutus siihen, millainen ratsastus/ajokerta tulee olemaan. Kenkkumaisina päivinään poni vain pököttää paikallaan, eikä suostu liikkumaan. Raipalla napauttamisesta saat vastalauseeksi kunnon pukin, josta kokeneempikin ratsastaja meinaa lentää päistikkaa maahan. Larissan pukit ovat todella kipakoita ja äkkinäisiä rykäisyjä, eikä niissä meinaa pysyä lainkaan mukana. Kun ponin saa vihdoin liikkeelle yrittää se kiemurrella jokaisesta tehtävästä puolihuolimattomasti läpi. Se painaa kuolaimelle, on jäykkä kyljistä eikä ainakaan taivu kauniille ympyrälle. Tilanteen saattaa vielä saada pelastettua, mikäli motivoi Larissaa tekemällä jotain kivaa. Muutama kierros reipasta laukkaa tai pari piristävää hyppyä saattaa saada ponin paremmalle tuulelle, jonka jälkeen treenaaminen saattaa vielä onnistua. Joskus edes sekään ei kuitenkaan riitä. Parhaimpina päivinään Larissa onkin sitten aivan eri sarjaa. Herkkä se ei ole silti ja töitä ratsastaja joutuu tekemään hiki hatussa halutessaan tuloksia. Tamma ei kuitenkaan enää paina kuolaimelle ja se taipuu tehtäviin paljon paremmin. Tammalta onnistuu pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, eikä se enää matele eteenpäin vaan kulkee jokaisessa askellajissa erittäin miellyttävin reippain askelin eteen. Esteillä Larissa on kömpelö, mutta se rakastaa hyppäämistä yli kaiken. Pari kertaa viikossa ponin liikutus suoritetaankin joko irtohypyttämällä tai hyppimällä rataa ihan ratsastamalla. Näin ponin mieli pysyy virkeänä ja motivaatio mahdollisimman korkealla, jotta tamman pääasiallisen kilpalajin treenaaminen sujuu. Esteitä kyllä kisalpailisimme, mutta poni tiputtaa niin tiuhaa tahtia puomeja, että puhdas rata olisi suoranainen ihme.

Kärryjen edessä Larissa on hieman fiksumpi mitä ratsastaessa. Se ei potki tai pukittele, mutta harrastaa tässäkin paikallaan jököttämistä sille tuulelle sattuessaan. Pääasiassa Larissa kulkee kuitenkin eteenpäin ihan mielellään. Pahalla tuulella ollessaan se kuitenkin painaa kädelle. Maastossa ajaessa poni pyrkii jatkuvasti syömään herkkuja puskista ja pelloilta. Toisaalta joskus valjakkokisoissa poni on pysähtynyt kesken suorituksen syömään nurmikentän ruohoa, eikä minulla ollut siihen mitään sanavaltaa. Poni painoi päänsä niin kovalla voimalla alas, etten pystynyt tekemään yhtään mitään. Hylätty suoritus siitä sitten lopulta tuli. Kun näistä kynnyskivistä päästään yli osaa Larissa suorittaa jopa vaativan tason valjakkoratoja. Sille mieluisimmat ovat ehdottomasti maratooniosuudet sekä koulukokeet. Toisaalta tarkkuuskokeissa poni nauttii vauhdikkaista kohdista, mutta pikkutarkka tuhertaminen käy joskus ponin mielestä liian tylsäksi, jolloin se heittää hanskat tiskiin.

Kilpailuissa meille on niin naurettu kuin hurrattu! Tuloksia löytyy hylätyistä upeisiin voittoihin. Larissan kanssa mikään sijoitus ei koskaan ole varmaa, joten voitto on aina yhtä juhlaa. En yleensä jännitä kilpailemista, mutta tämän ponin kanssa minullakin on monesti perhosia vastassa, sillä ikinä ei voi tietää mitä tuleman pitää. Kuljetuksessa Larissa käyttäytyy kauniisti, mutta joskus sen lastaamiseen tarvitaan aikaa, sillä aina se ei ihan ensimmäisellä kerralla halua koppiin kävellä.

i. Moons Royal Patriot
she, musta, 101cm
KTK-III, KV-I
ii. Moons Royal Elliot
she, musta, 101cm
KTK-II, KRJ-II, KV-II
iii. Royal Anthem Dei
she, musta, 102cm
KTK-III, SHLA-I, KRJ-III, YLA3
iie. Elita v. Moons
she, musta, 100cm
KTK-II, YLA1, SHLA-I, KRJ-I
ie. Xandra v. Moons
she, musta, 101cm
KTK-II, KRJ-I
iei. Maxwell
she, musta, 103cm
KTK-III, KRJ-I,YLA1, SHLA-II
iee. Xaviera LAC
she, musta, 98cm
KRJ-I, YLA2, SHLA-I
e. Kullan Vernissa
she, punarautias, 100cm
VIR MVA Ch, KTK-I, SHLA-I
ei. Hopearinteen Scurry
she, rautias, 99,6cm
eii. Hopearinteen Furry
she, mustankirjavankimo, 95cm
eie. Ponytime Lilla My
she, hallakko, 102cm
ee. Kullan Virsta
she, sysirautias, 97cm
YLA2
eei. Tähden Ristitie
she, musta, 95cm
YLA3
eee. Vaahteramäen Vinsa
she, tummanruunikko, 98cm
YLA3

i. Moons Royal Patriot saapui Härdelliin Moondancesta orin ollessa pieni varsankoltiainen. Pasi on upeasta koulusuvusta ja peri myös itse loistavat kouluponilahjat. Ilmoitin herran kouluvarsojen laatuarvosteluun jossa se palkittiin ykkösellä. Pasi oli neljävuotiaiden luokkavoittaja sekä tilaisuuden paras poni. Tammikuussa 2016 pasi kantakirjattiin III-palkinnolla 67 pisteellä. Ori on kilpaillut sijoitukset täyteen niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Sillä on tällä hetkellä kaksi jälkeläistä - Larissa ja Yentel Poniesissa asustava kaunis tammavarsa Yentel Glitter Edition. Pasi on kilpaillut koulua Helppo B tasolla ja valjakkoa Vaativissa luokissa. Luonteeltaan ori on sähläri sekä erittäin aktiivinen ponipoika. Siitä ei totisesti puutu vauhtia!

ii. Moons Royal Elliot on myöskin Moondancen kasvatti, joka jäi kasvattajalleen kisa- ja siitoskäyttöön. Elliot on palkittu kouluvarsojen laatuarvostelussa kakkospalkinnolla. Elliot oli tilaisuuden paras 4-vuotias poni. Vanhemmalla iällä se vietiin kouluratsastuksen laatuarvosteluun, jossa poni palkittiin myöskin kakkosella. Kantakirjaan Elliotia tarjottiin tammikuun 2015 tilaisuudessa, jossa se palkittiin 71 pisteellä ja näin ollen KTK-II palkinnolla. Luonteeltaan ori on peruskiltti, mutta siltäkin löytyy pientä pilkettä silmäkulmasta. Ori keksii joskus pieniä kepposia, mutta pääasiassa se on kuitenkin nöyrä ja fiksu. Elliot on kilpaillut koulusijoitukset täyteen, muita lajeja sen kanssa ei ole kokeiltu. VSN:än alaisista näyttelyistä se on napannut tiselleen RCH:n. Jälkeläisiä oriilla on Royal Patriotin lisäksi yksi tammavarsa, jonka sivut ovat kadonneet.

ie. Xandra v. Moons on samaan tapaan edellisten mainitsemien ponien kanssa Moondanven kasvatti. Tamma jäi kisa- ja siitoskäyttöön kotiin. Sandra on kaunis musta tamma, joka on kantakirjattu elokuussa 2015 II-palkinnolle 77 pisteellä. Koululaatuarvostelussa neiti palkittiin upeasti ykköspalkinnolla 103 pisteellä. Poni onkin kilpaillut huimat 52 kappaletta sijoituksia kouluratsastuksessa. VSN:än alaisista näyttelyistä Sandra on haalinut itselleen yhden RCH:n. Luonteeltaan neitiä on kuvailtu rauhalliseksi ja laiskaksi poniksi. Se osaa työstäluistamisen jalon taidon, mutta hoitaessa tamma on oikea sydäntenmurskaaja. Jälkeläisiä Sandralla on Patriotin lisäksi yksi tammavarsa.

e. Kullan Vernissa sulatti sydämeni ensisilmäyksellä. Kuvankaunis rautias ponitamma valloittaa kauniilla olemuksellaan. Vernissan kauneis on huomattu muuallakin, sillä se on kantakirjattu ykköspalkinnolle 81 pisteellä. Lisäksi poni on niittänyt menestystä näyttelyistä ja saavuttanut VIR MVA Ch - tittelin. Täyden kympin ulkonäön lisäksi Vernissa on pärjännyt hienosti myös kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Sijoituksia löytyy KRJ:n alaisista kilpailuista 39 ja VVJ:n alaisista kilpailuista 40 kappaletta. Shetlanninponien laatuarvostelusta poni nappasi itselleen ykköspalkinnon 115 pisteellä. Tamman kanssa on myös valmentauduttu ahkerasti. Jälkeläisiä Vernissalla on huimat viisi Larissan lisäksi. Harmiksi näistä monien sivut ovat kadonneet.

ei. Hopearinteen Scurry eleli Susikalliossa, eli isossa ratsastuskoulussa. Sen on kasvattanut minulle tuntematon talli Hopearinteen Ratsutila. Manu on kokenut elämänsä aikana vaikka ja mitä. Se oli tuntiratsuna ja opetti monia heppatyttöjä tunnollisesti. Sen kanssa on kilpailtu vaikka ja missä. Oriin kanssa kierreltiin epävirallisissa näyttelyissä jo sen ollessa pieni varsa. Sijoituksia on vaihtelevasti, mutta löytyy siltä jopa kolmen luokan voitto. Näyttelyiden lisäksi oriilla on kilpailtu mm. rata- ja maastoesteitä sekä kouluratsastusta. Jälkeläisiä oriilla on ainakin seitsemän, mutta sivuilta puuttuu mm. Kullan Vernissa. Kaikin puolin kiva pikkupoika!

ee. Kullan Virsta on legendaarisen Golden Horsen kasvattama shetlanninponitamma, joka jäi kasvattajalleen siitos- ja kilpakäyttöön. Sysirautias tamma on palkittu yleislaatuarvostelussa hienosti kakkospalkinnolla 117 pisteellä. Tamman kanssa kilpailtiin aktiivisesti niin koulussa, esteillä kuin valjakkoajossakin. Golden Horsehan oli ratsastuskoulu, joten Virsta osallistui myös ratsastustunneille. Tamma oli suosittu etenkin maastoestetunneilla. Virstalla oli sen elämän aikana myös kolme tunnollista hoitajaa, jotka hoisivat sitä lähes päivittäin - innokkaita heppatyttöjä kun olivat. Jälkeläisiä tamma sai yhteensä kaksi - Vernissan ja orin nimeltä Kullan Veikko.


00.00.2017 sukupuoli varsan nimi isä isän nimi -

KRJ Kouluratsastuskilpailut - Sijoituksia 27, joista voittoja 4

25.08.2017, Ros Cirein, Helppo B, 3/30
27.08.2017, Ros Cirein, Helppo B, 2/30
29.08.2017, Ros Cirein, Helppo B, 1/30
30.08.2017, Ros Cirein, Helppo B, 5/30
13.09.2017, Fiktio, Helppo B, 5/40
15.09.2017, Fiktio, Helppo B, 6/40
12.08.2017, Juksula, Helppo B, 4/60
15.08.2017, Juksula, Helppo B, 6/60
04.09.2017, Fiktio, Helppo B, 3/40
05.09.2017, Fiktio, Helppo B, 1/40
03.09.2017, Escorant Trakehners, Helppo B, 5/30
14.09.2017, Escorant Trakehners, Helppo B, 4/30
22.09.2017, Escorant Trakehners, Helppo B, 3/30
26.09.2017, Escorant Trakehners, Helppo B, 2/30
30.09.2017, Escorant Trakehners, Helppo B, 1/30
04.09.2017, Team J&K, Helppo B, 5/40
08.09.2017, Team J&K, Helppo B, 3/40
11.09.2017, Hengenvaara, Helppo B, 5/100
15.09.2017, Salpicar, Helppo B, 1/30
20.09.2017, Salpicar, Helppo B, 3/30
23.09.2017, Salpicar, Helppo B, 4/30
23.09.2017, Härdelli, Helppo B, 4/30
27.09.2017, Härdelli, Helppo B, 3/30
31.08.2017, Rósgarður, Helppo B, 2/33
29.08.2017, Rósgarður, Helppo B, 3/33
24.10.2017, Team J&K, Helppo B, 3/40
05.11.2017, Juksula, Helppo B, 3/60

VVJ Valjakkoajokilpailut - Sijoituksia 0, joista voittoja 0


00.00.2017 NJ paikka tulos tuom. ari

04.10.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: EmmiN. (473 sanaa)

Larissahan on vasta kuusivuotias, mutta nuoren ponitamman kanssa on päästy jo koulutuksessa pitkälle. Sen kanssa on jonkin verran jo kilpailtu kouluratsastuksessa. Viimeviikko on ponin kanssa kuitenkin ollut melkoista tuskaa. Se on ollut treenatessa mikäkin idiootti, eikä sen työmotivaatio ole ollut tosiaankaan kohdillaan. Edes esteiden hyppiminen ei ole sitä saanut piristymään. Päätin siis lähteä tamman kanssa maastoon! Larissa on maastossa vähän ärsyttävä, koska se painaa kädelle ja on koko ajan meno päällä. Sen kanssa ei siis onnistu mitkään rentouttavat kävelylenkit. Lisäksi se säpsyy mm. kovaa tuulta ja autoja. Ei siis mikään turvallisin peli. Otin seurakseni mukaan Siirin, joka päätti tulla mukaan rauhallisen Reinan. Reina on reipas tahdiltaan, mutta rauhallinen eikä pelkää mitään. Se pysyy siis hyvin Larissan temmossa mukana, mutta lähettää sopivasti rauhoittavia signaaleja. Lähdimme tallin pihasta puolenpäivän hujakoilla matkaan.

Normaaliin tapaansa Larissa puski eteenpäin, eivätkä pidättävät apuni meinanneet millään mennä lävitse. Kävelimme Reinan ja Siirin perässä. Jouduin kuitenkin välillä tekemään voltteja tiellä, jotta saisin Larissan paremmin kuulolle. Välillä väistätin sitä tienlaidasta toiseen. Pyysin Siiriä suuntaamaan metsikköön, koska siellä Larissa joutuisi miettimään enemmän askeliaan, eikä pääsisi jyräämään yhtä pahasti. Metsässä rämpiminen rauhoitti vähän tamman menoa, mutta ponin keskittyminen herpaantui välillä, jolloin se kompuroi kantoihin sekä kiviin. Minulla oli täyi työ pysyä kyydissä ja samalla antaa ponille tukea, jotta se pysyisi pystyssä. Hetken rämmittyämme Larissa alkoi jo olemaan paremmin kuulolla. Päätin, että nyt mennään vähän irroittelemaan. Jospa Larissaan saataisiin vähän potkua sitten kotikentälle. Metsän läpi kulkeva polku toi meidät suoraan sänkipellolle. Omistan sen itse, joten pellon käyttölupaa ei ole tarvinnut kysellä. Vilja oli puitu pari viikkoa sitten, joten siinä ratsastaminen oli nyt mahdollista. Larissaa ei tarvinnut kehottaa kahdesti, sillä pienen maiskautuksen jälkeen poni lähti täyteen kiitoon.

Kyyneleet lensivät silmistäni ja yritin pysytellä ponin kyydissä mukana. Se päästeli täysillä pisin peltoa ja pukitteli välillä innoissaan. Siiri oli jäänyt useita kymmeniä metrejä meidän jälkeemme. Reina ei ole mitenkään kilpailuhenkinen. Tykkää sekin irrotella, muttei ihan samalla teholla. Pellon pää alkoi häämöttämään edessäni, mutta Larissaa oli mahdotonta pysäyttää ajoissa. Ohjasin sitä siis kaartamaan pellon reunaa pitkin takaisin päin. Pikkuhiljaa aloin himmaamaan vauhtia siinä onnistuen. Larissa alkoi selkeästi jo väsymään ja lopulta luovutti. Puuhkuttava tamma hidasti käyntiin ja tepsutteli pärskien Reinan luokse. Jaksoi se silti luimistella vielä Reinalle, eikä käyntikään ollut temmoltaan mitenkään rennon rauhallista. Poni ei kuitenkaan enää painanut kädelle, vaan päästi avut lävitse. Lähdimme Siirin kanssa tepastelemaan takaisin tallia kohti, tosin nyt kiersimme pellon reunan kautta tielle ja tien kautta kotiin. Larissa oli tallilla yllättävän rauhallinen, eikä se edes jaksanut yrittää enää näykkiä. Harjasin ponin karvat suoraksi ja heitin sille enkkufiltin päälle. Olihan se varsin hikinen. Aikani kuluksi selvitin sen hännän sekä harjan ja öljysin kaviot. Larissalla ei ole mitkään parhaat mahdolliset kaviot, joten joudun niitä öljyämään säännöllisesti. Kun poni oli jo jonkinverran kuivunut heitin sille sadeloimen päälle ja vein takaisin ulos pihattoon vuonokavereidensa pariin. Päiväheinät heittäisin niille hetkenkuluttua, kun Larissa olisi vielä hetkenaikaa saanut huilata ennen syömistä.



© Kuvista kiitos Stjarna!