Härdelli

Härdelli

Ninië - KTK-II

Virtuaalihevonen | VH17-017-0013 | SPC-MR2-2072

Nimi: Ninië, "Ninni" Rotu: Minishetlanninponi
Väri: Kimo Säkäkorkeus: 84 cm
Sukupuoli: Tamma Syntymäaika: 08.09.2016 (6v) - 4v 08.12.2016
Omistaja: EmmiN. VRL-03385 Maahantuoja: Vuorna
Painotus: Valjakkopainotus Koulutustaso: Noviisi
Saavutukset: KTK-II palkittu 7/2017 pistein 18 + 19 + 18 + 18 = 73p.

Ujo ja arka minitamma, joka kuitenkin valloittaa sydämet ystävällisyydellään.

Ninni saapui meille kolmevuotiaana Vuornasta. Liia oli käynyt matkustelemassa maailmalla ja tuonut järkyttävän suuren määrän uusia poneja tänne Suomeen. Olin jo aikaisemmin varannut yhden Vuornan kasvatin meille Härdelliin ja sitä hakiessani tutkailin myös myytävät tuonnit suurella mielenkiinnolla. Ninni pisti silmääni heti. Tamma oli kertakaikkisen kaunis, sitä ei voinut olla ihailematta. Tammasta oli myös muita kiinnostuneita, joten päätin tehdä tarjouksen heti, vaikken ollutkaan nähnyt ponin käyttöominaisuuksia. Päivääkään en ole ostosta katunut.

Poni oli meille tullessaan melkoisen arka. Se oli selkeästi hieman hukassa uudessa kodissa ja oli varmasti ihmeissään jo ihan pelkästään maan vaihdosta. Olihan sille ennen puhuttu ihan eri kieltäkin. Pikkuhiljaa poni rentoutui viikko viikolta ja kotiutui meille. Ninni on kuitenkin perusluonteeltaankin melko ujo ja arka tamma. Se reagoi pieniinkin muutoksiin hyvin voimakkaasti. Tammalle tutut rutiinit ovatkin tärkeitä. Poni saattaa myös välillä säpsyä ihan hassuja juttuja ja tuttujakin asioita. Tamman kanssa työskennellessä tärkeää on olla rauhallinen. Äkkinäiset liikkeet ovat ehdottomasti nounou. Se rakastaa helliä rapsutuksia. Liian kovat harjat eivät tunnu siitä kivalta, vaan neidillä tulee käyttää vain pehmeäitä sukia. Myös kaviot tulee putsata hellästi eikä kovin kourien. Satulavyötä kiristäessä tulee huomioida karvat ja nahka. Ninni inhoaa nipistystä ja saattaa hermostuessaan potkaista mahan alle. Potku voi vahingossa osua ihmiseen, joten tarkkaavaisuutta. Taluttaessa tamma kävelee rennosti vierellä. Ninnin kanssa ei kuitenkaan koskaan saa itse ottaa liian höllästi, sillä poni voi koska vain säpsähtää. Jos kävelet pitäen riimunnarua tyylillä pikkusormen päällä saattaa käydä niin että jäät tuijottamaan tyhjää kättä ja ponin pakenevaa peräsintä. Ninni ei onneksi lähde koskaan mihinkään kovin kauas ja se antaa aina hyvin kiinni, eikä juoksentele pisin tallin pihaa lällätellen. Tarhassa Ninni tarvitsee ehdottomasti pienen lauman ympärilleen, muuten sillä on turvaton olo. Parhaimmillaan poni on asuessaan pihatossa, sillä karsinassa se stressaa enemmän. Ninniä ei voi koskaan jättää tarhaan yksin, sillä se jää muuten hulluna huutamaan muiden perään. Tämä tulee huomioida kaikessa esim. poneja siirrettäessä.

Pienen kokonsa vuoksi Ninni ei sovellu ratsastuskäyttöön. Joskus se on jotain kummin kaiman lapsia kuskannut kyydissä niin, että joku on pitänyt taaperosta kiinni samalla kun toinen on taluttanut ponia. Myös säikky luonne vaikuttaa, sillä pienet lapset eivät sen kanssa pysty touhuamaan epävarmojen tilanteiden vuoksi. Ninni ei oikein muutenkaan taida tykätä lapsista, sillä ne yleensä kiljuvat tai ovat liian hätäisiä liikkeissään. Käyttöponina Ninni toimii siis valjakkoajossa. Joskus kun on aikaa olen treenannut sen kanssa myös erilaisia temppuja. Se sopisi varmasti hyvin myös poniagilityyn, tosin kaikkia siihen liittyviä tehtäviä tarvitsisi treenata tutuiksi ja turvallisiksi pitkään. Valjakkoponina Ninni on ihan mieletön. Se on todella kevyt ajaa niin kärryjen kanssa kuin ohjas-ajossakin. Poni kulkee mielekkäästi eteenpäin jokaisessa askellajissa. Sen ravi on todella keveä ja liidokas. Laukka on joskus hieman epätasapainoinen, mutta hieno sekin. Ninni tykkää tarkkuuskokeista sekä koulukokeista. Ehdoton "the juttu" on koulukokeet. Niistä se nauttii täysin siemauksin. Maastossa kestävyysosuuksilla Ninni tuhlaa turhaa energiaa säpsymällä sekä stressaamalla. Niitäkin mennään joskus, mutta paljon vähemmän.

Kilpailut olivat aluksi jotain ihan kamalia tilanteita. Harjoittelimme käymällä kaikenmaailman kissanristiäisissä. Mätsärit ovat olleet kivoja, sillä ne ovat yleensä melko pieniä tapahtumia ja niitä järjestetään meilläpäin useita kesässä. Aloitimme treenaamisen jo heti kun Ninni saapui meille. Pari vuotta siinä meni, ennen kuin poni rentoutui niin että kilpailemisesta tuli edes jotenkin sille mielekästä. Pienemmissä kisoissa Ninni suorastaan tykkää käydä. Se rakastaa kantaa voittoruusuketta, saamiaan rapsutuksia ja kehuja. Isot kilpailut ovat vieläkin sille hieman epämiellyttäviä, mutta kyllä se niistäkin ihan kunnialla suoriutuu. Kuljettaa Ninni on helppo, pienessä kopissa sen on turvallista olla. Varsinkin kun edessä on kasa laadukasta heinää ja pieni radio soi taustalla kadottaen suurimmat liikenteen äänet.

i. Shanes Senator
she, kimo, 86cm
evm
ii. Cottards Little&Bad
she, kimo, 92cm
evm
iii. Trust N' Lie
she, voikko, 93cm
evm
iie. Shiny Lilian
she, kimo, 83cm
evm
ie. Shanes Arabella
she, vaaleanrautias, 85cm
evm
iei. Shanes Peppermint
she, rautias, 79cm
evm
iee. Felling Love
she, vaaleanrautiaankirjava, 85cm
evm
e. Nienke
she, mustankimo, 81cm
evm
ei. Moonham Ducat
she, mustankimonkirjava, 80cm
evm
eii. Moonham Declan
she, kimonkirjava, 78cm
evm
eie. Jeminja
she, voikko, 92cm
evm
ee. Barrcoet Nolina
she, voikonkirjava, 82cm
evm
eei. Norbet Low
she, rautiaankirjava, 91cm
evm
eee. Lettie
she, voikonkirjava, 80cm
evm

i. Shanes Senator (kutsumanimeltään Senator) on mitä suloisin pieni kimo minishetlanninponiori. Luonteeltaan poni on lauhkea kuin lammas, mutta tammoille on tietysti aina pakko hieman pörhistellä. Senator toimii hienosti valjakkoajossa ja omaa kohtuullisen hyvän työmotivaation. Kaikenkaikkiaan eteenpäinpyrkivä ja osaava poni. Orin kanssa on kilpailtu noviisitasolla tarkkuus- ja koulukokeissa. Poni on kantakirjattu kotimaassaan ja palkittu useaan otteeseen rotunäyttelyissä. Tammoja se on astunut luomuna hyvällä tiinehtymisprosentilla.

ii. Cottards Little&Bad syntyi Isossa-Britanniassa, josta se myytiin yksivuotiaana kilpaponiksi Saksaan. Baddieksi kutsuttu herra on luonteeltaan ihmisiä kohtaan erittäin ystävällinen, mutta toisinaan se saattaa aiheuttaa harmia tarkoittamatta silti mitään pahaa. Hieman säikky ori saattaa pelästyä välillä ihan hölmöjäkin asioita. Se on liikkeiltään hyvin sulava ja pakenee paikalta ennen kuin taluttaja tai ratsastaja kerkeää edes tajuamaan tilannetta. Baddie on kilpaillut vain pikkukisoissa, koska isommissa tapahtumissa se stressaa aivan liikaa eikä suorittamisesta tule yhtään mitään. Jalostukseen sitä on kuitenkin käytetty kuudentoista jälkeläisen verran.

iii. Trust N' Lie:ta ei koskaan pystynyt ottamaan vakavasti. Tästä orista ei voinut sukupuoli jäädä epäselväksi, sillä Trust oli luonteeltaan tosiaan hyvinkin orimaisen pörheä. Ponin jatkuvat sählääminen ja kavioiden kanssa huitominen saattoi joskus käydä hermoille, mutta sen herkkyys helpotti ponin käsittelyä hurjasti. Narun päässä se reagoi pieneenkin nyppäisyyn. Trust kantakirjattiin kotimaassaan II-palkinnolla ja palkittiin myöhemmin myös jälkeläisluokastaan parhaalla mahdollisella palkinnolla. Jälkeläisiä orilla on 64, joista todella moni on menestynyt hienosti niin näyttelyissä kuin valjakkoajossakin. Väriään Trust periytti myös kohtalaisen vahvasti, mutta poikkeuksiakin tietysti löytyy.

iie. Shiny Lilian oli ujo pieni ponitamma, jolla kesti pitkään luottaa ihmisiin. Jos tamman kanssa halusi tuloksia kilpakentiltä, oli ehdottomasti eduksi jos tammaan oli saanut luottamuksen pitkällä aikaisemmalla yhteistyöllä. Valjakkoajossa Shiny oli erittäin osaava ja se rakasti tehdä töitä. Ainoana miinuksena oli ponin herkkyys, josta oli hyödyn lisäksi jopa haittaa. Pienikin väärä nykäys ohjista ja Lilian reagoi hidastamalla. Tämä tietysti tuotti kisakentillä virhepisteitä. Rakenteeltaan Lilian oli hieman takakorkea, mutta muuten oikein sopusuhtainen ja hyvärunkoinen poni. Se varsoi kaksi kaunista kimoa orivarsaa.

ie. Shanes Arabella kasvoi pienestä ja suloisesta rautiaasta varsasta hienorakenteiseksi siitostammaksi. Korkeudeltaan Arabella jäi miniksi, muttei se ollut mikään yllätys, koska tamman vanhemmatkin ovat kooltaan minikastia. Arabella kilpaili Isossa-Britanniassa rotunäyttelyissä minitammaluokissa. Poni kantakirjattiin kuusivuotiaana II-palkinnolle. Näyttelyiden lomassa tamma oli jatkuvassa siitoskäytössä ja se varsoi elämänsä aikana jopa kymmenen jälkeläistä! Ponia kävi hoitamassa 9-vuotias tyttö, joka alkujaan ensin vielä jopa ratsasti Arabellalla, mutta kasvettuaan isoksi hän jatkoi ponin hoitamista käyden ajamassa sitä kärryillä ja harrastaen tamman kanssa kotosalla mm. irtohypytystä ja poniagilityä.

iei. Shanes Peppermint oli kooltaan hyvin piskuruinen, vain 79 senttimetriä! Tämä oli loistava poni isommille minitammoille, kun haluttiin varmistaa että jälkeläisillä olisi suurempi mahdollisuus pysyä sallittujen rajojen sisäpuolella. Pepper oli nuorempana luonteeltaan hyvin haastava, tosin pienen kokonsa vuoksi yleensä lähinnä sille naurettiin, kun se yritti tehdä vaikutuksen muihin pukkihypyillään ja pystyynnousuillaan. Pepper oli myös kova näykkijä, mutta vanhetessaan poni rauhoittui ja lopetti mm. näykkimisen kokonaan. Ponin kanssa kilpailtiin ohjas-ajoluokissa ja harrastettiin poniagilityä. Kummassakin lajossa poni menestyi erittäin hienosti. Jalostukseen oria käytettiin parinkymmenen varsan verran.

iee. Felling Love on suvun musta lammas, koska sillä todettiin vanhemmalla iällä kesäihottuma. Onneksi se on periyttänyt sitä todella huonosti, koska vain yksi hevonen on sairastunut kesäihottumaan tämän sukulinjan jatkuessa. Ponin ihottuma ei koskaan kuitenkaan ollut paha, eikä se ikinä repinyt itseään verille asti. Sitä hoidettiin erilaisilla salvoilla sekä loimittamalla. Love varsoi tätä ennen kaksi tammavarsaa, jotka kummatkin olivat myös terveitä. Tämä minitamma oli väriltään vaaleanrautiaankirjava ja korkeudeltaan 85cm. Love lopetettiin 26-vuotiaana, koska sen hampaat olivat jo niin huonossa kunnossa, ettei se pystynyt kunnolla enää syömään.

e. Nienke on todella kaunis mustankimo minitamma Isosta-Britanniasta. Sen sukulinjat tulevat kuitenkin myös Saksasta, mistä tamman nimikin pohjautuu. Nienke kimoutui todella hitaasti, joten se pysyi todella tummana mustankimona pitkään. Se oli lähes kokonaan valkoinen vasta 20 vuoden iässä. Nienke kilpaili näyttelyissä niin Isossa-Britanniassa, Saksassa kuin Hollannissakin. Tamma menestyi erittäin hyvin ja se palkittiin kantakirjassa I-palkinnolla. Nienke osallistui näyttelyluokkien lisäksi myös ohjas-ajoihin sekä Driving Class ajoluokkiin. Niissäkin se pärjäsi hyvin ja sai monta luokkavoittoa. Jalostuskäyttöön tamma siirtyi kokonaan 14-vuotiaana. Nienke varsoi kolme hienoa jälkeläistä - kaksi kimoa tammaa sekä yhden mustan orin.

ei. Moonham Ducat säväyttää harvinaisella väritykseltään. Poni on mustankimonkirjava ja rakenteeltaankin vielä erinomainen. Ponin valkoiset tuuheat ja pitkät jouhet korostavat tämän orin upeutta. Ducatin ulkonäköä arvostetaan paljon myös rotunäyttelyissä. Se on useaan otteeseen ollut mm. paras miniori ja joitakin kertoja pärjännyt BIS kehissäkin. Siitokseen Ducatia suorastaan revittiin käsistä. Käyttäjiä olisi ollut paljon! Ducat astui kuitenkin vain luomuna, mikä rajoitti sen tammamäärää jonkin verran. Lopulta orilla on jälkeläisiä 67 kappaletta, mutta se astuu edelleen joten määrä tulee tuosta vielä kasvamaan.

eii. Moonham Declan oli väriltään kimonkirjava ja harvinaisen värinsä vuoksi tietysti myös hyvin suosittu. Rakenteeltaan ori ei järin silmiä hivellyt, mutta värinsä takia orin käyttö jalostuksessa kiinnosti monia. Declanin kanssa kilpailtiin ainoastaan valjakkoajoa noviisitasolla. Kantakirjaan sitä yritettiin tarjota, mutta sitä ei palkittu. Tammoja ori astui yhteensä kaksitoista, joista yksi jäi tyhjäksi. Declan periytti väriään kaikkien yllätykseksi todella hyvin, sillä viisi näistä jälkeläisistä sai itselleen kimonkirjavan värin eri sävyissä (musta, rautias).

eie. Jeminjaa kutsuttiin monesti hellyttelynimillä, olihan poni tallin ehdoton lellikki. Jeminja asui ratsuponeja sekä puoliverisiä kasvattavan siittolan tiluksilla maskottiponina. Tämä virka ei ponia kuitenkaan millään tavalla huonontanut, sillä Jeminja oli rakenteeltaan kaunis ykköspalkinnon tamman ja se jätti maailmaan erittäin hienoja jälkeläisiä. Maskottiponina tämä neiti sai erittäin paljon erikoishuomiota. Sen kanssa kierreltiin myös erilaisia maaseutunäyttelyitä ja muita tapahtumia, jossa poni pääsi ihmisten ihasteltavaksi ja rapsuteltavaksi. Näihin kunniatehtäviin ei mikä tahansa poni sopisikaan. Jeminja oli luonteeltaan erittäin kiltti, rakasti ihmisiä yli kaiken eikä se pelännyt mitään. Matkustaminen ja esillä olo oli sen mielestä mitä parhainta elämää.

ee. Barrcoet Nolina loukkaantui viisivuotiaana onnettomuudessa. Tamma pelästyi rekkaa ja syöksyi kärryjen kanssa suoraan isoon ojaan. Tässä rytäkässä poni mursi jalkansa. Nolina päätettiin leikata, koska siitä oltiin ajateltu tallin uutta jalostustammaa. Leikkaus onnistuikin hyvin, mutta jalka ei aivan täysin koskaan tullut kuntoon. Se näkyi pienenä epäpuhtautena. Poni pystyi kuitenkin elämään ilman kipulääkitystä, eikä satunnainen ontuminen häirinnyt tamman vauhtia. Nolinan haaveet kilpaurasta jäivät, mutta siitostamman ura tältä ponilta kuitenkin onnistui. Nolina varsoi kuusi upeaa varsaa, kaksi tammaa ja neljä oria. Tamma jouduttiin lopulta lopettamaan 18-vuotiaana, kun jalka alkoi heijastamaan kipua.

eei. Norbet Low oli korkeudeltaan hyvin pieni 91cm korkea shetlanninponiori. Low kilpaili 13-vuotiaan tytön kanssa esteratsastuksessa sekä aikuisen omistajansa kanssa valjakkoajossa noviisiluokissa. Luonteelteen Norbet Low oli erittäin kiltti ja yhteistyöhaluinen. Sukupuoleltaan se muistutti luonteensa takia enemmän ruunaa kuin oria. Tammojakin kohtaan se oli oikea herrasmies ja astuikin luomuna kotitallillaan Isossa-Britanniassa. Jälkeläisiä ponilla on yhteensä 26 kappaletta. Niistä osa päätyi harrasteratsuiksi tai ratsastuskouluun opetusponiksi, mutta osa menestyi hyvinkin kilpaurallaan sekä jalostuskäytössä.

eee. Lettie sulatti sydämet pirtsakalla ja ystävällisellä luonteellaan. Lettie oli aina tarhan portilla hörisemässä jopa vieraille. Se toivotti kaikki sydämellisesti tervetulleiksi! Väriltään poni oli voikonkirjava ja korkeutta vaivaiset 80cm. Hyvin pienestä ponitammasta oli siis kyse. Tamman kanssa kierrettiin muutamat rotunäyttelyt ja ohjas-ajoluokat. Näyttelyissä poni sai lähinnä II-palkintoa ja ohjas-ajoluokissa se jopa voitto kerran oman luokkansa. Lettien kanssa kisattiin kuitenkin vain hyvin vähän, eikä se koskaan saavuttanut sen suurempia meriittejä. Jälkeläisiä tammalla on yksi, Nolina.


VVJ Valjakkoajokilpailut - Sijoituksia 41, joista voittoja 7

11.02.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
15.02.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
01.01.2017, Mörkövaara, noviisi tarkkuuskoe, 1/30
11.06.2017, Huvitus, noviisi tarkkuuskoe, 3/30
13.06.2017, Huvitus, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
10.07.2017, Hukkapuro, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
08.07.2017, Hukkapuro, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
03.07.2017, Hukkapuro, noviisi tarkkuuskoe, 3/30
01.07.2017, Hukkapuro, noviisi tarkkuuskoe, 3/30
24.06.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 6/40
26.06.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 2/40
29.06.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 6/40
05.07.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
10.07.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
11.07.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 2/30
17.07.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
11.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
13.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
15.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 2/30
19.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 1/30
21.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
24.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 2/30
26.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 3/30
27.07.2017, Ros Cirein, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
02.08.2017, Escorant Trak., noviisi tarkkuuskoe, 3/30
14.08.2017, Escorant Trak., noviisi tarkkuuskoe, 2/30
18.08.2017, Escorant Trak., noviisi tarkkuuskoe, 1/30
19.08.2017, Escorant Trak., noviisi tarkkuuskoe, 1/30
08.08.2017, Hengenvaara, noviisi koulukoe pari, 2/21
24.07.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 4/26
25.07.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 1/26
04.07.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 4/26
05.07.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 2/26
09.07.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 5/26
02.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 2/28
05.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 4/28
10.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 1/28
14.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 1/28
16.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 1/28
19.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 4/28
30.09.2017, Härdelli, noviisi yhdistetty pari, 1/28

25.06.2017 NJ Lilymoor 2/9 irtoSERT tuom. Vibaja
08.02.2017 NJ Yentel Ponies 6/12 SA tuom. Sorel
02.02.2017 VSN Cadogan Ponies 5/12 (34,5p.) tuom. taffel

18.10.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: EmmiN. (103 sanaa)

Ninnin kolmannet SPC kisat! Tänään oli vuorossa October M&M Show Elvan järjestäminä. Ilmoitin tamman jälleen In-Hand luokkaan. Tänään mukana oli meiltä yhteensä seitsemän ponia. Ninni kilpaili luokassa kolmen muun Härdelliläisen ponin kanssa. Päivä oli sateinen ja ankea, muttemme antaneet sen häiritä. Kilpailut järjestettiin maneesissa, joten emme joutuneet kovin paljoa kastumaan. Ninni käyttäytyi tänään erittäin fiksusti. Poni liikkui kauniisti ja suoriutui koko päivästä upeasti. Poni totisesti ansaitsi paljon kehuja. Ninni sijoittui lopulta luokassa kolmanneksi. Osallistuja oli yhteensä kaksikymmentä. Mitään kovin ihmeellistä ruusuketta emme saaneet, koska emme päässeet luokan kahden parhaan joukkoon. Pistetilille kertyi kuitenkin ihan mukava potti ja olemme taas askeleen lähempänä SPC titteleitä.


07.10.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: EmmiN. (235 sanaa)

Ninni keräsi viimeiset sijoituksensa täyteen VVJ:ssä syyskuun lopulla. Tamman kisaura tuli valmiiksi ja jäljelle jäi enää näyttelyiden kierteleminen Champion-arvonimen toivossa. Tai niin minä ainakin luulin...kunnes hoksasin SPC:n ja innostuin kyseisestä lajista. Laji oli itselleni siis aivan vieras, enkä ollut siinä aikaisemmin kisannut. Näin ollen se oli uusi myös kaikille poneilleni. Ilmoitin kolme ponia kisoihin: Doloriksen, Ninnin sekä Daquirin. Ninni matkasi rauhallisesti kavereidensa kanssa kisapaikalle. Päivä oli aluksi viileä ja pilvinen, mutta lopulta aurinko alkoi pilkottamaan pilvien lomasta ja lämmitti mukavasti. Asteetkin alkoivat pikkuhiljaa nousemaan mukavasti ylöspäin. Minua jännitti ihan hirveästi tuleva kilpailu. Normaalisti en jännitä yhtään, mutta tuntematon laji sai omatkin hermoni pettämään. Ninni tapansa mukaisesti reagoi tietysti omaan jännitykseeni voimakkaasti. Poni oli levoton ja sättäsi minkä kerkesi. Tamma myös säpsyi kaikkea mahdollista. Minulla oli täysi työ ja tuska saada se rauhoittumaan. Olin itse kuitenkin päätynyt esittämään Daquirin, sillä sille kilpailut olivat ensimmäiset kilpailut koskaan ponin ollessa omistuksessani. Tallityöntekijä Siiri esittäisi Ninnin. Ponit olivat nääs samassa In-Hand luokassa. Siirin kanssa Ninni rauhoittuikin hetkeksi aloilleen, sillä tyttö sai pidettyä hermonsa paremmin kurissa. Kun luokka lopulta alkoi, alkoi Siiriäkin kuitenkin jännittää ja poni reagoi jälleen välittömästi. Ninnin luokka ei mennytkään ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tamma sättäsi, eikä pysynyt aloillaan laisinkaan. Siiri ja Ninni sijoittuivat kuitenkin kuudensiksi 11 osallistujan joukossa. Olin ihan tyytyväinen, sillä poni ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan. Tästä olisi hyvä jatkaa SPC:n kilpailemista! Palkinnoksi saimme kauniin ruusukkeen sekä neidin pistetili saatiin auki.


20.06.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: EmmiN. (201 sanaa)

Kesäinen hellepäivä, mitä sitä muutakaan tekisi kuin nauttisi kauniista ilmasta? Ninnin kanssa on kilpailtu aktiivisesti valjakkoajossa, joten tammakin saisi välillä huilahtaa ja pitää rennompia päiviä. Tamma on kyllä ollut myös kesälaitumella, jossa se on saanut nauttia olostaan. Päätin lähteä ponin kanssa pienelle kävelylle metsikköön. Hain Ninnin tarhasta, asensin riimun päähän ja laitoin sille ketjun turvan alta varotoimiksi, jottei säikky pikkutamma pääsisi minulta karkuun. Ihan tallin vierestä lähtee polku metsän syvyyksiin, josta pääsee kiertämään erimittaisia lenkkejä. Päätimme tehdä ihan lyhyen 1,5km lenkin. Tallustelin naru pitkänä ja Ninni katseli uteliaana metsän tapahtumia. Tänään tamma ei ihme kyllä ollut kovinkaan herkällä tuulella, sillä se ei pelästynyt edes vierestä lentoon suhahtavaa sepelkyyhkyä. Kuuma ilma taisi tehdä tehtävänsä, eikä Ninni jaksanut turhia säpsyä. Tamma hamuili välillä kuusenoksista havuja suuhunsa ja mutusteli niitä tyytyväisenä. Päätin pysähtyä Ninnin kanssa hetkeksi metsikköön. Istahdin kannon päälle ja Ninni alkoi mussuttelemaan mustikanvarpuja. Ne olivat sen ehdoton suosikkiherkku! Suojaisaan metsään ei osunnut pienikään tuulenvire, ja oloni alkoi pian olemaan melko tukala. Melko pian pompsahdinkin ylös seisomaan ja pyysin ponia lopettamaan syömisen. Tallustelimme takaisin kotiin, jossa vielä puunasin Ninnin pölystä puhtaaksi. Tarkistin kaviot kivien varalta ja annoin neidille päivän kivennäisannoksen kera pienen määrän kauraa. Lopulta vein Ninnin takaisin laitumelle nauttimaan päivästään laumassa.


15.01.2016, valjakkoajovalmennus, kirjoittaja: Sörsseli S (287 sanaa)

Olin valmentanut Emmiä ja hänen ponejaan laskujeni mukaan jo noin miljoona kertaa, mutta yhä hänen poninsa onnistuivat yllättämään minut supersuloisella ulkonäöllään. Tämän kertainen valmennettava oli vielä tavallista söpömpi, kimo, pienenpieni, vain 84 senttiä korkea tamma oli sen näköinen, että sen olisi voinut ottaa kainaloon yöksi, kuin uninallen.

Valmennuksen aiheeksi olin suunnitellut siistejä ja täsmällisiä siirtymiä, asiaa minkä kaikki uskoivat osaavansa - kuten minäkin - mutta kun se otettiin valmennuksen aiheeksi, tuotti se ongelmia. "Okei, sä tiedät varmasti miten tehdä siisti siirymä ja varmasti pyritkin siihen joka kerta. Tänään sä saat kuitenkin liiotella jopa niiden siisteyttä, ainakin omassa päässäsi. Sitä varten sä tarvit aktiivisesti liikkuvan ponin joka on hyvin kuolaintuella ja sitä kautta kuulollakin. Kato, että se on hereillä ihan koko ajan, esimerkiks kun aletaan tossa koht tekemään käynti-pysähys -siirtymiä, se ei saa ikään kun väsähtää pysäkyksessä, vaan sen pitää olla hereillä, vaikka se onkin paikallaan, tee sitä ihan lyhyillä paikallaanolopätkillä. Sama sitten ravista käyntiin siirtyessä, kato että se ei oleta että käyntipätkillä saa levätä. Eli alota vaan. Ravi-käynti-pysähys-käynti ja siitä takasin raviin. Nopeessa tahissa, älä mee liian pitkää samaa askellajii."

Kuten arvasinkin, eivät ne siirtymät tuntuneet olevan niin helppoja nyt kun niihin piti keskittyä. Pidätteet menivät hyvin perille, mutta Ninni tuudittautui helposti hitaampaan askellajiin, ja pysähdyksien jälkeen se laahusti useamman käyntiaskeleen, kuten se raviinkin siirtyessä hidasteli ihan reippaasti. "Älä vaan päästä sitä tuudittautumaan tohon. Yllätä se. Pysäytä ravista, pysähyksestä raviin, tee monta ees-taas -siirtymää peräkkäin, tee eri pitusia pätkiä. Herätä se tamma." Näin meni lähes koko valmennus. Ninni olisi mielellään jäänyt laahustamaan hitaampaan askellajiin, ja vasta aivan lopulla se suostui kuuntelemaan Emmin apuja ilman hidastelemista ja niiden kyseenalaistamista. "Ja sitten vielä maristaan kun kisoissa huomautetaan hitaista ja epätarkoista siirtymistä", mutisin itsekseni valjakon kävellessä valmennuksen loputtua.


05.01.2017, valjakkoajovalmennus, kirjoittaja: yaren. (265 sanaa)

Saatuamme Emmin kanssa Anssin kouluvalmennuksen pakettiin, suuntasi nainen hakemaan vielä päivän toisen valmennettavan, Ninnin. Pitkään minun ei tarvinnut ihmetellä kuuran alle jääneitä ripsiäni, kun kaksikko jo saapui, tällä kertaa tosin valjakkokärryillä. Ja voi että, miten suloinen poni tämäkin nelijalkainen oli! Suomenhevosten parissa enimmäkseen puuhailleena, minulle pieni hevonen oli säkäkorkeudeltaan reilusti alle 148cm, mutta Ninni oli vain vähän päälle 80cm. Apua, kohta minulta löytyisi varmaan omastakin tallista maskottiponi, jos ei toinenkin.

Parivaljakko sai alkuun aloitella omatoimisella lämmittelyllä ja minä sain aikaa miettiä, minkälaisia tehtäviä heille järjestäisin. Panin heti alkuun merkille sen, että Ninni eteni hyvin lennokkain askelin, mutta pysyi kuitenkin koko ajan ohjastajansa tuntumalla. Pienet jalat tikittivät hurjaa vauhtia, mutta shetlanninponiksi meno oli oikeasti näyttävää. Verryttelyiden ollessa loppusuoralla, aloin selostamaan Emmille, että halusin tarkkuuden olevan tämän päivän teemana. Tällä tarkoitin sitä, että jokainen liike suoritettaisiin mahdollisimman rauhallisesti ja jopa liioitellusti, eikä liiallinen vauhti saisi astua kuvaan. Nainen nyökytteli ymmärtäväisesti ja tiukensi hiukan otettaan ohjaksista, Ninni hiljensi nöyrästi vauhtiaan ja ravisteli pärskähdellen harjaansa. Kumpikin aikoi laittaa selvästi parastaan!

Kaksikko teki jokaisen voltin huolella, eikä yksikään jäänyt soikeaksi. Myös kiemuraurat ja kahdeksikko sujuivat mukisematta, ja Ninni tuntui täysin ymmärtävän, mitä Emmi siltä pyysi. Shetlanninponi innostui välillä ravaamaan nopeammassa tempossa, mutta hidasti kuitenkin tahtiaan heti, kun tunsi pidättävät avut. Siirtymiset käynnin ja ravin välillä tulivat välillä hiukan viiveellä, josta mainitsinkin Emmille, mutta nainen ei jäänyt tässäkään asiassa tuleen makaamaan, vaan pyrki venyttämään taitonsa äärimmilleen. Peruuttaessa ilmeni myös pientä takkuamista, Ninni tuntui ottavan pakkia vähän epäröiden, mutta muutaman kerran jälkeen sekin sujui jo luontevammin. Onnistuneiden suorituksien jälkeen annoin valjakolle luvan siirtyä loppuverryttelyihin ja saatoin jälleen kerran antaa kehujen raikua ilmoille.


© Kuvat ovat tallin omaisuutta