Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim-game horse


REST IN PEACE * 18.06.2017 - † 16.08.2019

Castlewings Beretta

Champion, KTK-I, VVJ-I, SHLA-II


VH17-017-0449
SPC-MR2-2096


Asuu - pihatossa
Tykkää - laukata
Ei pidä - kaurasta

Castlewings Beretta "Beretta"
shetlanninponi, tamma
s. 18.06.2017, rautias, 101cm

kasvattaja Castlewing Shetlands, GB
omistaja EmmiN. (VRL-03385)

Valjakkopainote: Helppo B, noviisi

4v. 18.12.2017   —   8v. 18.05.2018   —   20-vuotias

Standard kokoinen rautias shetlanninponitamma saapui Härdelliin eräänä kauniina kesäiltana. Ponin matka oli ollut pitkä, sillä se oli kuljetettu Isosta-Britanniasta meille tänne Suomeen samassa kyydissä muutaman muun ponin kanssa. Beretta oli matkasta varsin väsynyt ja ensimmäiset päivät se vain nukkui karsinassa hyvinkin raukeana. Toki poni pääsi myös ulkoilemaan, muttei se sielläkään muuta tehnyt. Pienessä mielessäni hieman pelkäsin, että minkälainen demoni siitä vielä mahtaakaan kuoriutua, kun se alkaisi pikkuhiljaa kotiutumaan. Tammasta paljastui kuitenkin mitä suloisin ponineiti, jota rakastan koko sydämestäni.

Ystävällinen Beretta on tallimme yksi suosikeistani. Niin se vain on, että joukosta nousee aina muutama poni esille, joista tulee itselle kaikkein rakkaimpia - vaikka se tuntuu pahalta, sillä ovathan kaikki muutkin ponin minulle tietysti tärkeitä. Beretta on kuitenkin oikea helmi. Se on luonteeltaan mitä ihanin mussukka, jonka kanssa jokainen vietetty sekunti on mukavaa ja riemua täynnä. Berettan kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia missään toimenpiteissä. Se toimii kuin ajatus ja haluaa miellyttää ihmistä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lisäksi Beretta on hyvä myös toisten ponien keskuudessa - se ei ole liian pomottava ja sillä on hyvin rauhoittava vaikutus muihin poneihin. Sopii loistavasti lähes mihin porukkaan tahansa niin arempien kuin ärhäkämpienkin ponien keskuuteen. Poni on hyvä myös lasten kanssa ja yleensä otankin Beretan käytävälle, kun joku ystävistäni tuo lapsensa tallille poneja katsomaan ja harjailemaan. Härdellin ratsastustunneille Berettaa ei ole otettu mukaan, sillä se on minulle liian tärkeä. En ole halunnut pistää ponia aloitteleville ratsastajille, jotta tamma pysyisi yhtä herkkänä ja miellyttävänä tapauksena.

Beretta on opetettu niin ajolle kuin ratsuksi. Tamma on molemmissa loistava, mutta parhaimmillaan poni on kyllä valjakkoajossa. Olemme työskennelleet niin yksin, kuin parivaljakossakin. Molemmat ovat sujuneet hyvin, mutta olen silti keskittynyt kilpailemaan tamman kanssa yksilöluokissa. Beretta loistaa jokaisessa valjakon osa-alueessa. Se on hyvin herkkä ja kuuntelee ohjastajaa hyvin tarkkaavaisesti. Beretalle ei tarvitse kuin huutaa "vasen" tai "oikea", niin se tietää mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Tämä on edesauttanut meitä ja tiukoissa kurveissa käskyt ovat tulleet erittäin tarpeeseen. Rautias neitokainen ei pelkää mitään, joten esimerkiksi kestävyyskokeissa poni ei arastele kummallisten esteiden kohdalla, vaan liikkuu päättäväisesti eteenpäin. Sama pätee myös maastoillessa, Beretta ei pelkää isoja moottoriajoneuvoja tai puskasta sinkoavaa irtokoiraa. Korkeintaan se saattaa tuijottaa jaloissa räksyttävää koiraa silmät pyöreänä ja pörisee hieman ihmeissään, muttei se koskaan sinkoa mihinkään tai ala riehumaan paniikissa.

Ratsastaessa Beretta on yhtä ihana kuin ajaessakin. Se on hyvin tarkkaavainen ja kuuntelee ratsastajan ohjeita valppaana suorittamaan tehtävät mahdollisimman nopeasti. Tamma suorittaa Helppo C tason koululuokat tyynen rauhallisen varmasti, eikä se tee virheitä kunhan ratsastaja osaa hommansa. Berettan ainoa miinus on sen töpsöttävät askellajit, ne saisivat olla liidokkaammat ja näyttävämmät. Tästä olemme saaneet noottia ja monesti hienosta suorituksesta huolimatta parempiliikkeiset ponit ovat nousseet edellemme (tietystikin, mutta kyllä se harmittaa kun poni on muuten tehnyt täydellisen radan). Vaikka Beretta on oikea työmyyrä, rakastaa se myös rentouttavia maastokävelyitä. Tamma osaa siis ottaa myös rennosti! Poni ei muutenkaan ole moksiskaan vapaapäivistä, eikä se hypi seinille, vaikka joutuisi seisomaan useamman viikon vain tallissa.

Kaikesta edellisestä voikin jo varmasti päätellä, että ponin kanssa kilpaileminen on hyvin helppoa. Tamma ei jännitä vilkkaimpiakaan kilpapaikkoja, eikä se hätkähdä kiljuvia lapsia. Tamman kanssa voisi varmasti ratsastella vaikka huvipuiston läpi, eikä se välittäisi tuon taivaallista. Muita poneja Beretta tutkailee mielenkiinnolla ja haluaisi mielellään tutustua niihin. Kuljettaa tamma on helppo ja se kulkee hienosti niin yksin kuin porukassa.

Kuvat © Valyrian Shetlands

Sukutaulu

i. Castelwings Brandon
rautias, 98cm
evm
ii. Hemingway Brad
rautias, 101cm
iii. Brazilenus
musta, 100cm
iie. Krellwans Hermione
rautias, 99cm
ie. Castelwings Fia
tummanrautias, 104cm
iei. Westside Piccolo
sysirautias, 100cm
iee. Ailsa of Elemet
rautiaankimo, 97cm
e. Gallander Iris
rautiaankimo, 105cm
evm
ei. Hallandale Maximus
vaaleanrautias, 89cm
eii. Hallandale Remus
vaaleanrautias, 90cm
eie. Rosie's Danara
rautiaankimo, 80cm
ee. Lergwy Pandora
rautiaankimo, 106cm
eei. Benston Warrior
kimo, 100cm
eee. Edina
rautias, 107cm

Berettan isä Castelwings Brandon on hyvinkin tunnettu jalostusori, joka menehtyi vanhuuden vaivoihin vuonna 2016. Brandon oli näyttelyiden eliittiä. Ori myytiin kasvattajaltaan Isosta-Britanniasta Ruotsiin. Lisäksi poni vietti muutamia vuosia liisingissä Tanskassa, Saksassa sekä Norjassa. Brandon on kilpaillut lukuisissa näyttelyissä ollen monesti mm. Champion ori, se on palkittu kullalla ja ykköspalkinnoilla. Lisäksi poni on ollut kahtena vuotena Eliittinäyttelyiden voittaja. Brandon oli kantakirjattu Ruotsissa B-palkinnolle. Jälkeläisiä oriilla on yhteensä huimat 197 kappaletta! Brandon on lisäksi palkittu jälkeläisistään Elit-palkinnolla.

Uskomaton ori Hemingway Brad saattaa olla poikaansa Brandoniakin tunnetumpi. Brad syntyi Shetlanninsaarilla, josta se myytiin Ruotsiin kilpa- ja siitosponiksi. Brad kilpaili niin näyttelyissä kuin valjakkoajossakin. Kummassakin lajissa ori menestyi loistavasti. Se oli maratonkokeiden mestari ja näyttelyistä poni sai useita ykköspalkintoja. Brad oli erittäin suosittu jalostuskäytössä. Se astui jo kotimaassaan Isossa-Britanniassa, jonne se jätti jälkeensä hienoja varsoja. Ruotsissa ori astui kymmenen vuoden sisällä 340 tammaa! Osa jäi tietenkin tyhjäksi ja osa menehtyi jo ennen syntymää/heti syntymän jälkeen. Jälkeläisiä tällä upealla orilla on yhteensä huimat 247 kappaletta!

Tummanrautias kaunotar Castelwings Fia syntyi Castelwingsin tunnettuun siittolaan, josta se myytiin heti vieroituksen jälkeen pienelle shetlanninponeja kasvattavalle tallille Skotlantiin. Fia oli varsin iloinen melko suurikokoinen tamma, joka ihastutti ystävällisellä luonteeltaan. Tamma yllätti kuitenkin kaikki kasvaessaan, sillä ponista kasvoi erittäin upearakenteinen neitokainen. Fia on kilpaillut aktiivisesti näyttelyissä jopa kotimaansa ulkopuolella. Ponilla on lukuisia Champion-palkintoja sekä muita titteleitä. Näyttelyiden ohella Fian kanssa kilpailtiin myös valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa. Kaiken tämän kilpailemisen ohessa tamma kerkesi kuitenkin hoitamaan myös jalostukselliset tehtävät. Tammalla on yhteensä 12 jälkeläistä, joista kolme oria on hyväksytty jalostuskäyttöön. Ei siis mikään pöllömpi periyttäjä!

Emä Gallander Iris syntyi Ruotsissa ja eli siellä alkuelämänsä. Ruotsissa tamma pääsi kilpailemaan näyttelyissä ja pärjäsikin ihan kohtalaisen mukavasti! Iriksellä on useita hopeapalkintoja, ja mm. vuonna 2013 tamma palkittiin Bjärsjölagår:dissa G-palkinnolla. Tamman kasvattaja kuitenkin lopetti toimintansa ja näin ollen Iris päätyi myyntiin. Se myytiin Isoon-Britanniaan Castelwingsin siittolaan tuomaan uutta verta. Britanniassa ponin kanssa keskityttiin vain jalostushommiin. Lisäksi ponia kävi vuokraamassa lukuisia pikkutyttöjä, jotka pitivät Iriksen elämän kiireisenä. Poni olikin mitä loistavin lastenratsu! Jälkeläisiä tammalla on yhteensä kolme.

Kaunis vaaleanrautias Hallandale Maximus on kooltaan varsin pieni, vain 89 senttimetriä. Poni ei kuitenkaan pientä kokoaan ole juurikaan periyttänyt, sillä suurin osa sen varsoista komeilee metrin korkeuksissa. Maximus on syntynyt Englannissa, tarkemmin Oxfortshiressä isolla shetlanninponikasvattajalla. Maximus eli isossa pihattoporukassa, joten vaikka ponin kanssa ei paljoa harrasteltu, oli sillä melko aktiivinen elämä ulkosalla laumatovereidensa kanssa. Maximuksen kanssa kierreltiin nuorena poikana jonkin verran näyttelyissä, jossa se sai ihan kivasti palkintoja. Ori on kantakirjattu kolmevuotiaana, jolloin se sai jalostusluvan. Jälkeläisiä oriilla on huimat 80 kappaletta! Myöhemmin poni palkittiinkin jälkeläisistään Elit-palkinnolla.

Emänemä Lergwy Pandora oli suuri 106 senttimetriä korkea rautiaankimo ponitamma. Pandora kimoutui erittäin hitaasti, se loisti valkoisena vasta 16-vuotiaana. Rautias väri paistoi ponista läpi todella pitkään. Pandora syntyi Alankomaissa, josta se myytiin kaksivuotiaana Englantiin. Tamman kanssa kierreltiin näyttelyitä ympäri maailmaa ja se on mm. B-palkittu Ruotsissa vuonna 2000. Pandora on ollut aktiivisessa jalostuskäytössä koko sen elämän. Tammalla on yhteensä huimat 16 jälkeläistä! Niistä kuusi on kantakirjattuja sekä palkittuja.

Jälkeläiset

Beretasta on mahdollista saada tilausvarsoja.

t. Valyrian Mathilda 26.03.2018 i. Campcroft Mercury Champion, KTK-II, VVJ-I
t. Mayhem Brettan 01.03.2018 i. Cenwig Athelstan -
o. Valyrian Rufous Wren 12.08.2018 i. Winston Rock Wren -

Saavutukset

Kantakirjatilaisuus 28.12.2017   —   20 + 20 + 20 + 20 = 80p. - KTK-I

VVJ Laatuarvostelu 30.06.2018   —   7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5p. VVJ-I

SHLA Tilaisuus 20.08.2018   —   16 + 11 + 20 + 30 + 29 + 12 = 118p. SHLA-II


Näyttelytulokset

Champion - arvonimi myönnetty 01.02.2018

13.11.2017, NJ-näyttelyt, Team J&K, 1/12 irtoSERT (pt. Jannica)
30.11.2017, NJ-näyttelyt, Adina, 3/12 irtoSERT (pt. Jannica)
23.12.2017, NJ-näyttelyt, Maybeck Stud, 6/11 irtoSERT (pt. Vibaja)
25.12.2017, VSN-näyttelyt, Maybeck Stud, 7/12 35,5p. (pt. reibili)

VVJ Valjakkoajo - 44 sijoitusta

31.12.2017, VVJ-Cup, Wyat Shetlands, noviisi yhd., 2/118
05.11.2017, Mörkövaara, noviisi koulukoe, 4/30
09.11.2017, Mörkövaara, noviisi koulukoe, 5/30
10.11.2017, Mörkövaara, noviisi koulukoe, 3/30
22.11.2017, Kaihovaara, noviisi koulukoe, 1/30
29.11.2017, Kaihovaara, noviisi koulukoe, 1/30
07.12.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
14.12.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 3/30
16.12.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 2/30
22.12.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 4/30
27.12.2017, Koistila, noviisi tarkkuuskoe, 5/30
18.11.2017, Vuorna, noviisi koulu pari, 3/24
27.11.2017, Härdelli, noviisi koulukoe, 5/30
28.11.2017, Härdelli, noviisi koulukoe, 3/30
05.12.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 3/30
06.12.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 3/30
15.12.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 1/30
23.12.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 3/30
26.12.2017, Koistila, noviisi koulukoe, 4/30
14.11.2017, Kototalli, noviisi tarkkuuskoe, 4/21
15.11.2017, Kototalli, noviisi tarkkuuskoe, 1/21
02.01.2018, Mörkövaara, noviisi kestävyyskoe, 3/52
09.01.2018, Mörkövaara, noviisi kestävyyskoe, 5/52
12.12.2017, Härdelli, noviisi tarkkuuskoe, 4/23
29.12.2017, Härdelli, noviisi tarkkuuskoe, 4/23
03.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 4/30
06.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 3/30
11.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 5/30
22.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 2/30
25.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 1/30
27.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 5/30
30.01.2018, Koistila, noviisi koulukoe, 2/30
03.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 4/37
05.01.2018, Hengenvaara, noviisi kestävyyskoe, 2/38
06.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 2/37
09.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 2/37
14.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 2/37
22.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 5/37
23.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 3/37
24.01.2018, Hengenvaara, noviisi kestävyyskoe, 1/38
26.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 6/37
29.01.2018, Hengenvaara, noviisi tarkkuuskoe, 1/37
28.12.2017, Vuorna, noviisi koulukoe pari, 2/23

KRJ Kouluratsastus - 48 sijoitusta

10.11.2017, Kototalli, Helppo D, 3/24
06.11.2017, Team J&K, Helppo C, 2/32
14.11.2017, Team J&K, Helppo C, 4/32
18.11.2017, Team J&K, Helppo C, 5/32
06.12.2017, Vuorna, Helppo C, 1/30
04.12.2017, Vuorna, Helppo B, 3/40
15.12.2017, Vuorna, Helppo B, 1/40
20.12.2017, Moana part breds, Helppo B, 1/36
28.12.2017, Kilpailukeskus Litt, Helppo B, 5/30
23.12.2017, Fiktio, Helppo B, 1/40
24.12.2017, Mitar Warmbloods, Helppo B, 5/30
26.12.2017, Mitar Warmbloods, Helppo B, 3/30
21.12.2017, Ruudin talli, Helppo B, 4/40
24.12.2017, Gestüt Helmwald, Helppo B, 4/30
04.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 5/30
05.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 4/30
09.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 3/30
13.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
18.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 2/30
20.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
21.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
21.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 4/30
22.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
25.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
28.01.2018, Mörkövaara, Helppo B, 3/30
02.01.2018, Mitar Warmbloods, Helppo B, 4/30
03.01.2018, Mitar Warmbloods, Helppo B, 1/30
05.01.2018, Mitar Warmbloods, Helppo B, 4/30
17.01.2018, Härdelli, Helppo B, 2/30
19.01.2018, Härdelli, Helppo B, 2/30
20.01.2018, Härdelli, Helppo B, 4/30
02.02.2018, Mörkövaara, Helppo B, 1/30
11.02.2018, Mörkövaara, Helppo B, 3/30
13.02.2018, Mörkövaara, Helppo B, 4/30
01.02.2018, Koistila, Helppo B, 1/30
06.02.2018, Koistila, Helppo B, 5/30
10.02.2018, Koistila, Helppo B, 4/30
11.02.2018, Koistila, Helppo B, 2/30
12.02.2018, Koistila, Helppo B, 5/30
14.02.2018, Koistila, Helppo B, 4/30
16.02.2018, Koistila, Helppo B, 5/30
18.02.2018, Koistila, Helppo B, 2/30
19.02.2018, Koistila, Helppo B, 5/30
20.02.2018, Koistila, Helppo B, 4/30
01.02.2018, Härdelli, Helppo B, 5/30
06.02.2018, Härdelli, Helppo B, 5/30
11.02.2018, Härdelli, Helppo B, 3/30
12.02.2018, Härdelli, Helppo B, 2/30

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 20.02.2018

Lähdimme Siirin kanssa tänään pitkälle maastolenkille. Pakkasta oli aamulla liki 20 astetta, mutta auringon porottaessa alkoi pakkanenkin laskemaan pikkuhiljaa. Siiri valitsi alleen aina niin rentouttavan maastokaverin, Mytyn. Itse päätin lähteä mukaan oman silmäteräni, Beretan, kanssa. Harjailimme ponit tallin käytävällä oikein viimeisen päälle - karvat puunattiin kiiltäviksi, jouhet harjattiin selviksi ja teimme molemmat myös tuuheaharjaisten ponien päähän kauniit letit. Tämän jälkeen varusteltiin ja talutettiin ponit pihalle selkään nousua varten.

Beretalla oli lampaankarvalla pehmustetut suitset, joissa kimalteli ihana timantti otsapanta. Mytyllä puolestaan pelkät suitset ja sen otsapannassa oli pääkalloja. Team Tammat valmiina lähtöön! Mukaan nappasimme kumpikin myös enkkufiltit, joten saimme jalat mukavasti lämpimään, eikä poneillekaan pääsisi tulemaan kylmä. Olivathan ne molemmat klipattu syksyllä, joten niillä ei ole paksua talvikarvaa suojana. Matka alkoi hiekkateitä pitkin kävelemällä. Melko pian poikkesimme kuitenkin läheiselle metsätielle, jota koristi paksu puolimetrinen lumihanki. Ponit saivat tosissaan tehdä töitä, jotta pääsivät etenemään paksussa hangessa. Lumi oli päivien mittaan tiivistynyt, joten allamme ei ollut pehmeää puuterilunta, jossa tallusteleminen olisi ollut puolet helpompaa. Ilma oli mitä kaunein ja aurinko alkoi lämmittää mukavasti.

Juorusimme Siirin kanssa viimeisimpiä kuulumisia ja höpöttelimme tietysti Härdellin asioista. Beretta ja Mytty olivat molemmat erittäin rentoja. Beretta oli temmoltaan hitusen reippaampi, joten kävelimme edellä. Mytty tuli kuitenkin hyvänä kakkosena, eikä jäänyt meistä liikaa jälkeen. Kuljimme metsäautotietä pitkin reilun viisi kilometriä. Tie kaarsi kauniisti petsän sekä peltojen halki. Tie tulisi takaisin hiekkatielle, jota pitkin pääsisimme takaisin talliin. Puolessa välissä matkaa päätimme ottaa poneilla ravia. Tänään ei laukattaisi, sillä poneilla oli muutenkin eteneminen ison työn takana. Kevensin rennosti ja annoin Beretan kulkea melko löysin ohjin. Kuuntelin, kun Mytty pärski tyytyväisenä takanamme. Hymyilin onnesta. En voinut tietää mitään parempaa, kun ystävän kanssa maastoilu upeassa talvikelissä. Pian hiekkatie saapui näkyviimme. Hidastimme käyntiin ja annoimme ponien tasata hengitystään. Hiekkatie oli aurattu, joten ponien kulkeminen helpottui hurjasti. Tallin pihassa pomppasimme pois ponien kyydistä ja talutimme ne talliin. Molemmat saivat palkaksi porkkanat ja reippaasti rapsutuksia.

Kirjoittanut EmmiN. (omistaja) ja teksti sisältää 308 sanaa.

Klikkaa otsikkoa sulkeaksesi

Päiväkirjamerkintä 21.03.2018

“Alatko sä olee valmis?”, hihkaisin tallikäytävän toiseen päähän missä viimeksi näin Emmin olevan. Jostain kaukaa kuulin etäisesti “joo” sanaa muistuttavan vastauksen. Emmi oli saapunut Beretan kanssa Maybeckiin ja luvassa oli yhteinen maastolenkki. Olin juuri satuloinut Edwinan ja Amelie viereisessä karsinassa Nutin. Emmi tuli lähemmäs Edwinan ja Nutin karsinoita. Beretta hirnahti heti hädissään tutun ihmisen kadottua näköpiiristä. Olimme kaikki pukeutuneet asiallisesti sääolosuhteisiin. Vaikka kevät oli ajallisesti jo pitkällä, ulkona paukkui pakkanen. Kello oli jotakuinkin neljä iltapäivällä ja auringon alkaessa pikkuhiljaa laskea tuntui myös viima iskevän syvemmälle luihin ja ytimiin.

Talutimme ponit pihalle ja hyppäsimme selkään. Minä johdin porukkaa Edwinan kanssa, Amelie ja Nuti seuraavana ja Emmi Berettan kanssa jäljestä… Uskoimme järjestyksen olevan varsin hyvä, koska Nuti ei ole vielä pahemmin maastoillut. Nuori tamma ottikin jatkuvasti kierroksia kaikesta mahdollisesta ja olisi halunnut tehdä jotain ihan muuta kuin köpötellä. Saatoin välillä taakseni katsoessa nähdä Berettan pyörittelevän silmiään moiselle hössötykselle ja showlle jonka Nuti omisti. Välillä se luimisti korviaan ikään kuin komentaakseen nuorempaansa. Edwina oli tapansa mukaan hieman omissa maailmoissaan ja pärisi vähän välilä tyytyväisenä. Tunsin kyllä, että tälläkin tammalla oli jotain mielenpäällä ja se varmasti liittyi peltoon, jota lähestyimme. Edwina tiesi jo, mitä tuo kyseinen pelto tarkoittaa!

“Mites on, haluatteko laukata?” kysyin Emmiltä jonon perältä. “Vain jos siinä voi voittaa jotakin!” Emmi huusi haastaen. Sovimme, että Amelie ratsastaa Nutin vielä hyvin avuille ennenkuin otamme laukkakierroksia. Samaa teimme Edwinan ja Berettan kanssa. Tarkistelin onko tamma kuulolla, kun ravasin sillä isoa ympyrää. Tarkkailin myös Nutia joka vaikutti hyvin kireältä, mutta nöyrältä ja toimivalta. Beretta puksutti eteenpäin jopa hieman laiskasti. Kohta tuohonkin mahtaisi tulla muutos! Amelie ja Nuti ottivat aluksi yksin muutaman laukkapätkän ja tamma viiletti kuin viimeistä päivää. Se oli onnesta soikeana, mutta pysyi hyvin hanskassa. Lopulta laukkasimme kaikki kolme vierekkäin pakkaslumi pöllyten. Huomasin Berettankin innostuvan ja painelevan pian meidän muiden ohitse. Emmi nousi satulasta ja antoi tamman venyttää kaulaansa juuri niin paljon kuin se tarvitsi isomman laukan hakemiseen. Nauraa räkätimme kuin teinitytöt kun hidastimme lopulta ravin kautta käyntiin. Teimme vielä muutamia ympyröitä ravissa saadaksemme ponit taas siihen moodiin, että kohta kävellään kotiinpäin. Edwina tuntui letkeältä ja se selkeästi sai purkaa pahimmat menonhalut. Toisin oli Nutin laita, joka vänkäsi kaikessa vastaan ja halusi edelleen laukata.

Käännyimme kotimatkalle ja kävelimme suurimmanosan pitkin ohjin. Maastovarmat Edwina ja Beretta olivat loistavaa seuraa Nutille joka oli kaikesta huolimatta paljon rauhallisempi paluumatkalla vaikka toisin voisi kuvitella. Tallille päästyämme ponit saivat aimo annoksen heinää ja muutaman porkkanan. “Meidän täytyy ehdottomasti tehdä tätä useammin!” Emmi kiteytti hyvin meidän kaikkien ajatuksen.

Kirjoittanut Cery / Bettina Maybeck ja teksti sisältää 407 sanaa.

Klikkaa otsikkoa sulkeaksesi

Päiväkirjamerkintä 23.05.2018

Tänään oli se päivä, kun suurin osa Valyrian Shetlandsin poneista pääsivät vihdoin laitumelle! Poneja ollaan totutettu vihreään ahkerasti jo etukäteen, jotta vältyttäisiin mahojen kipeytymisiltä. Ilma oli lämmennyt parin viikon aikana hurjasti, minkä vuoksi laitumet olivat suorastaan räjähtäneet käsiin. Vihreä kasvillisuus oli jo todella pitkää ja mehukasta. Ponit laitettiin viiteen eri laitumeen - kolme tammalaumaa ja kaksi orilaumaa. Lisäksi pihapiirissä oli muutamia isompia nurmitarhoja, joihin osa poneista pääsi yksinään viettämään kesää.

Krisse pääsi laiduntamaan isoimpaan tammalaumaamme, johon kuului Krissen lisäksi Cedina, Beretta, Shalya, Mytty, Karu, Stella, Haamu ja Dumle. Kaikki ponit olivat jo tuttuja toisilleen, sillä osa poneista tarhaa keskenään ja osa asuu pihatossa. Kaikki olivat melko sosiaalisia ja ystävällisiä poneja. Tiesin siis jo valmiiksi, ettei näiden kesken tulisi minkäänlaisia ongelmia. Jackson, Ira ja Henrietta tulivat auttamaan minua tammojen siirrossa. Jokainen poni tarkistettiin tallissa, jotta tiedettiin niiden olevan varmasti kunnossa. Mittasimme kuumeen, tarkistimme kaviot ja päällisin puolin koko ponin. Kun kaikki näytti olevan kunnossa, oli aika lähteä viemään poneja. Minulla oli kädessä kolme ponia, kaikilla muilla kaksi. Laitumelle oli matkaa noin kilometrin verran, joten saimme hieman kävellä. Matka taittui kuitenkin nopeasti. Krisse hieman tanssahteli otteessani innostuksesta, mutta pysyi kuitenkin hyvin hallittavissa. Shalya ja Mytty raahautuivat Iran kanssa perässä, eikä poneilla tuntunut olevan mikään kiire. Mitkä laiskimukset! Haamua ja Dumlea selkeästi harmitti ötökät ja ne kiukuttelivat Jacksonille. Haamu yritti välillä näykkiä ja Dumle viskoi päätään turhautuneena.

Pian laidun oli edessämme. Menin portista sisään ensin ja odotin, että kaikki pääsivät laitumelle sisälle. Pistin portin kiinni ja menin hyvän matkan päähän muista poneista. Kaikki yhtä aikaa päästimme poneista irti. Kohta neitokaiset sinkosivatkin matkaan kuin pieru saharaan. Värikirjo pieniä shetlanninponien pyllyjä vilisi silmissäni. Ne juoksivat eteenpäin kuin niillä olisi tuli jalkojen alla. Naureskelin ponien menoa. Kärjessä viiletti nuorin tammamme, Karu. Sillä oli selkeästi eniten menohalua ja poni kajauttelikin melkoisia pukkeja ilmoille. Stella härkki hieman muita ja näykki niitä kyljistä, mutta ihme kyllä ketään muista poneista ei hermostunut neidin hölmöilylle. Beretta väsyi juoksemiseen ensimmäisenä. Se asettui aloilleen ja alkoi mutustaa vihreää. Välillä muiden juostessa ohi poni liittyi vielä hetkeksi mukaan muutaman raviaskeleen verran, kunnes se taas stoppasi takaisin syömään. Juokseminen loppui noin vartin jälkeen ja kaikki rentoutuivat syömään. Cedina, Shalya, Karu ja Haamu olivat kaikki aivan hiestä märkiä, muut säilyivät suht kuivina. Onneksi kesä kuitenkin kuivattaa! Laskin tammojen riimut ja narut laatikon alle, jossa ne olisivat suojassa mahdollisilta vesisateilta ja lähdimme porukalla kävelemään takaisin kohti tallia.

Kirjoittanut EmmiN. (omistaja) ja teksti sisältää 389 sanaa.

Klikkaa otsikkoa sulkeaksesi

Päiväkirjamerkintä 16.07.2019

Beretan laskettu aika oli lähellä, mutta poni ei vielä ollut näyttänyt suoranaisia merkkejä synnytyksestä. Niinpä annoin sen olla laitumella vielä muiden tammojen kanssa. Kun tänään lähdin tekemään tavalliseen tapaani laitumelle kierrosta, oli leukani tipahtaa sijoiltaan. Beretta nautiskeli tyytyväisenä apilamättäällä pieni suloinen rautias varsa vierellään.

Vaikka tammalla ja varsalla oli kaikki hyvin, halusin ottaa ne silti sisälle muutamaksi päiväksi, jotta voisin seurailla niiden vointia. Laidun oli onneksi ihan tallin vieressä, joten talutusmatka sisälle oli lyhyt. Orivarsa oli vielä hieman heveröinen ja sen meno oli horjuvaa. Hyvin se kuitenkin pysyi meidän mukana, kun hissukseen kuljettiin. Sidoin Beretan karsinassa kiinni ja tein nopean tutkimuksen tammalle ja varsalle - kaikki näytti olevan hyvin. Annoin Beretalle väkirehuja, josta se saisi energiaa tuottaakseen riittävästi maitoa ja pysyäkseen hyvässä lihassa. Ponin syödessä päätin harjata sen ja selvittää harjan + hännän takuista. Pieni varsa oli väsynyt ja meni nukkumaan karsinan toiseen nurkkaan. Lopulta jätin tuoreen emän varsansa kanssa omaan rauhaan ja lähdin tallista pohdiskellen pienelle pojalle nimeä.

Kirjoittanut EmmiN. (omistaja) ja teksti sisältää 157 sanaa.

Klikkaa otsikkoa sulkeaksesi

Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim-game horse